Löytöjä sieltä täältä

Minulla on taas suuri kaappien tyhjennys käynnissä, mutta se on siinä mielessä hieman toivotonta, koska joku kantaa meille jatkuvasti lisää tavaraa.. No huomenna menen tuohon kotipihaan myymään, koska taloyhtiömme osallistuu Siivouspäivään. Toivottavasti myyn enemmän kuin ostan.

Tässä nyt viime aikaisia löytöjäni sieltä täältä hakittuna. Hakaniemen Fidasta löytyi lasten seinäkangas, vuoden 1968 kalenteripyyhe, kaunis hame, lastentäkki ja pallokello.

lasten täkki 4,80 e:

Kyläsaaren kierrätyskeskuksesta verhot:

Vanha lasten lelu kirpputori KABOOMista:

Peltinen piparkakkurasia Verhoomo Tuoligalleriasta Mäkelänkadulta:

Tein vielä kangasvaihtareita yhden retroystäväni kanssa. Tämä mielettömän hieno kangas pääsee lastenhuoneeseen ainakin syksyn ajaksi:

Kirpputori KABOOM

Kävin sunnutaina katsomassa kirpputoria, jonka mainos minulle lykättiin käteen toissa viikonloppuna Vaasankadun ulkokirppiksellä. Aleksis Kiven kadulla (numero 50) sijaitsee itsepalvelukirppis KABOOM, joka yllätti iloisesti.

KABOOM on kahden intohimoisen keräilijän perustama kirppis, jonka tarkoitus on tarjota asiakkaille perinteisen kirpputoritoiminnan lisäksi elämyksiä. Perustajien keräilyintohimo näkyykin hyvin kirpputorin sisustuksessa ja tunnelmassa. Tilassa on mm keräilymuseo, jonka vitriineihin voi kuka tahansa keräilijä tuoda esille oman kokoelmansa ilmaiseksi.

KABOOMin seinät taas toimivat galleriana, jossa taiteilijat voivat pitää oman näyttelynsä edulliseen hintaan. Kuvasin viime sunnuntaina kirppiksen tarjontaa. Valikoimasta löytyi paljon keräilijöitä kiinnostavia tavaroita. Pahoitteluni kuvien laadusta jo etukäteen. Räpsin kuvat  huolimattomasti, kun vahdin samalla vaunuissa seisomaan nousevaa vauvaa...

Miskan olisi saanut omakseen viidellä eurolla:

Peltinen leipälaatikko odottaa alahyllyllä ostajaa:

Vanhat Seuralehdet maksoivat kaksi euroa kappale ja lähtivät mukaani:

Lelukeräilijöille tarjontaa oli paljon:

Kirpputorilla oli myös paljon vanhoja astioita ja peltipurkkeja. Punaisen ison Pehtoorin hinta oli 130 euroa:

 Valikoimasta löytyy myös paljon vaatteita:

Kirpputorin pieni kahvio näytti tältä:

Keräilymuseon vitriineissä oli robottinäyttely. Myynnissä on myös hienoja elokuvapostikortteja:

KABOOM on tosiaan hieman erilainen kirpputorikokemus.  Kun vaan asiakkaat tämän löytävät, kirpputorilla on pitkä ja hyvä tulevaisuus edessä. Asiakaspalvelu oli todella ystävällistä! Ainoa miinus on, että KABOOM sijaitsee muutaman portaan päässä katutasosta, jolloin liikuntarajoitteisilla ja vaunujen kanssa kulkevilla on haastetta päästä sisälle. Uskon kuitenkin, että apua saa myyjiltä tarvittaessa.

Kirpputorilla on muuten hauska perustamistarina. Sen voi lukea KABOOMin nettisivuilta www.omakirppiskaboom.com Positiivista on myös pitkät aukioloajat: tiistaista perjantaihin liike on auki kello 12-20 ja lauantaista sunnuntaihin 11-18. Osoite on Aleksin Kiven katu 50, hyvin lähellä entisiä Valtteri Vallilan makasiinirakennuksia.

Kotikulmilla

Tulimme viime viikolla mökiltä. Kotimatkalla Kirpuntorin ohi kävellessä näin ikkunassa täydellisen retrokellon meidän seinälle. Kävin mieheni käskystä viemässä ensin tavarat kotiin ja sitten menin katsomaan kelloa tarkemmin. Hinta oli vain 3,50 e:

Kirpuntorilta löytyi myös retrolamppu. Tällainen meillä on myös keltaisena. Lamppu maksoi kolme euroa:

 Kauniit keltaiset tabletit olivat yhteensä kaksi euroa:

Yhtenä päivänä eksyin Kyläsaaren kierrätyskeskukseen ja löysin kivan lasten päiväpeiton. En ole päättänyt vielä ompelenko tästä joitain vai säilytänkö peittona:

Lauantaina ja sunnuntaina järjestettiin meidän kodin lähialueilla paljon kirpputoreja. Lauantaina kävin lähistöllä olevien puutalojen pihakirppiksellä, jossa hinnat olivat erittäin edulliset.

Myyjät olivat iloisia päästessään tavaroista eroon. Tämä räsymatto on kudottu muovipusseista ja vanhoista vaatteista. Matto maksoi viisi euroa:

Ostin eurolla oranssin uunivuoan ja 0,50 sentillä puolalaisen emalikattilan (pääsee lasten leikkeihin):

Sunnuntaina oli Arabianrannan asukastalo Kääntöpaikan pihalla kirpputori. Sieltä tein pari kangaslöytöä.

Sammakkokankaan sain kolmella eurolla ja Monchhichi apinakankagas maksoi neljä euroa:

Myös Vaasankatu oli sunnuntaina kirpputorimyyjiä täynnä. Löysin sieltä kivoja vaatteita itselleni. Hinnat olivat  todella edullisia, tein 0,50 e - 2 e löytöjä. 70-luvun istuinpäälliset pääsee varmaankin parvekkeelle ja essun kangas oli niin kaunis, että siitä ompelen jotakin:

Rakastan Arabianrantaa ja lähiseutua. Viime viikonloppuna oli taas niin paljon tapahtumia, että en edes ehtinyt kaikkialle, mihin olisin halunnut mennä. Ja ihana naapurimme piristi meitä sunnuntaina ravintolapäivänä pitämällä hattarakahvilaa alakerran parvekkeella. Meidän talolaiset päättivät myös pitää pihakirpputorin, joten 8.9. minäkin ajattelin vaihteeksi myydä tavaraa pois. Toivottavasti syyskuussa on vielä kauniita viikonloppuja.

Mystinen patsaspuisto ja mustikkametsä

Valtatie 6:n varrella Parikkalan Koitsanlahdessa sijaitsee mykistävä nähtävyys, taiteilija Veijo Rönkkösen (1944-2010) luoma patsaspuisto. Patsaspuisto on minulle jo lapsuudesta tuttu seikkailupaikka ja viime mökkireissulla vein lapseni ihmettelemään Veijo Rönkkösen elämäntyötä.

Rönkkönen valoi betonista lähes 500 patsasta 50 vuoden aikana. Patsaat on nähtävillä edesmenneen taitelijan kotitalon puutarhassa.

Joogatarhassa on 250 patsasta. Taitelija oli intohimoinen joogaaja ja teki itse kaikki patsaiden kuvaamat asanat:

Puistossa vallitsee mystinen ja satumainen tunnelma:

Rönkkösen viimeiseksi työksi jäi talon ympäri temppuilevien ja voimistelevien lasten paraati:

Rönkkösen kuoleman jälkeen patsaspuiston pelasti teollisuusneuvos Reino Uusitalo. Puisto on avoinna ympäri vuoden yleisölle ja vierailijat voivat tukea patsaspuiston toimintaa vapaaehtoisella pääsymaksulla. Lisää tietoa patsaspuistosta löydät sivuilta http://www.patsaspuisto.net/.

Lisää mystistä tunnelmaa sain kokea mustikkametsällä Punkaharjun Mustaniemellä. Täydellisempää mustikkapaikkaa en olisi voinut toivoa. Harmi kun aikaa oli liian vähän. Tuolta olisin saanut marjat koko talveksi.

Mökkireissu on nyt takana ja olo hieman haikea. Onneksi on paljon valokuviin tallennetuja hetkiä, joita voi muistella talven pimeinä iltoina.